Tätä blogia kirjoittavat yhdessä Äiti ja Tytär, jotka molemmat nauttivat erilaisten käsitöiden parissa puuhastelusta. Innostus blogin pitämiseen syntyi Tampereen Metso kirjaston "Käsin tehty" -käsityötapahtumassa. Sisältöä on tarkoitus päivittää blogiin sitä mukaan kun tekeleet valmistuvat. Näin alussa on hyvä lähteä perusasioista, joten tässä kirjoittajat lyhyesti esiteltynä:
Tytär:
Muutaman viime vuoden aikana uusista käsityöhaasteista innostunut, mutta helposti kyllästyvä Tytär keskittyy lähinnä pieniin töihin, kuten lapasiin, pipoihin ja sukkiin. Lisäksi jostain messuilta bongattu
kissa-amigurumi kirja aloitti amigurumi innostuksen, jonka tuloksia voi nähdä myös blogin bannerissa. Inspiraation lähteinä toimivat yleensä googlen-kuvahaku, käsityöblogit ja ohjeet joita ystävä aina silloin tällöin linkkailee. Opiskelijabudjettiin tottuneena langat ovat yleensä perusmarkettien valikoimasta ja puikot haetaan äidin varastoista.
Äiti:
Äidillä on monituisten vuosien kokemus käsitöistä. Hänen puikoistaan syntyvät niin villatakit kuin -sukatkin käden käänteessä. Joskus myös virkkuukoukku heiluu. Vuoden mittaan syntyvät sukat, huvit ja neuleet päätyvät usein sukulaisten ja ystävien joulupaketteihin. Äiti hakee inspiraatiota käsitöihin enimmäkseen käsityölehdistä ja -kirjoista sekä muun muassa eräästä Tamperelaisesta
lankakaupasta.
Vaikka joskus sanotaan, että käsityöt rauhoittavat, tuottavat ne myös tässä kaksikossa ajoittain hyvän mielen lisäksi hampaiden kiristelyä ja kulmien kurtistelua kun kaikki ei menekään kuin Strömsössä. Onneksi meillä on kuitenkin kärsivälliset puolisot rauhoittamassa tällaisten tilanteiden sattuessa ja useimmiten niistäkin selvitään voittajina. Onnistumisen ilon lisäksi käsityöharrastus on ennen kaikkea tuonut mukavia yhteisiä äiti-tytär hetkiä ja toimintaa, joiden jatke tämäkin blogi on.
P.S. Blogin nimi tulee eräästä brittikoomikko Harry Enfieldin-sketsistä, jota valitettavasti (tai ehkä kaikkien onneksi) en onnistunut löytämään netistä.
